Tarinoita 

Tarina alkaa aikojen alusta, synnyistä syvistä. Ei ollut valoa, eikä pimeyttä. Mutta alkoipa elämä luovuutta janota.

 

Alkoi tuuli tuivertaa pohjoisesta, maailman suuri Äiti syntyi, juuresta latvaan asti. Se kasvoi ja kasvoi, täytti maat ja taivaat. Syntyi valo, pimeys ja sitä siivittävä joutsenen matka.

 

Nyt pohjan valtiatar, vuoren sydämessä, uutta synnyttää ja hoitaa, vanhaa niittää ja hautaa.

Kaunis oli tämä Pohjan valtiatar, kunnioitettu ja rakastettu. Elämän ja hengen lanka. Toden luonnon paljastaja, kokonaisen elämän valjastaja.

 

Mutta aika kului, ajat muuttui ja elämä kahtia jakautui.

 

Kohtas Äiti suurmiehen Valkoparran. Taistohon se tahtomatta joutui.

 

Kilpa oli tasaväkinen.

 

Naisen mahtia ja voimaa ei ees valkoparta voinut kiistää, mutta ukko vei voiton ja tahtoi unholaan akan riistää. Niinpä akka samalla rumeni ja hampaitakin hupeni, haukuttiin vanhaksi eukoksi, hylkiöksi ja huoraksi.

 

Pohjan akka louhikkoon ajettiin, vuoren kolon perimmäiseen nurkkaan. Mutta sielun surku ja ahdistus tästä seurasi, kun puolet kokonaisesta katosi.

 

Maailman unohdettu äiti, maailmojen välillä. Siellä se odottaa sielun huutoa kantavaa, matkaajaa rohkeaa. Toden luontonsa etsijää. Sillä viisas tietää, hän on suuri parantaja, hengen yhdistäjä ja kokonaisen luonnon kantaja.

​

-Heidi