Varjo ja sisäinen lapsi– Mitä on varjotyöskentely?

Muistan hetken, jolloin kaikki näytti ulospäin olevan ihan ok, mutta sisälläni hiipi kysymys, jota en osannut selittää kenellekään: "Kuka minä oikeasti olen? Mitä minä haluan – en se, joka selviytyy, vaan se, joka elää?"

Olen oppinut kutsumaan tätä hetkeä sielunhuudoksi. Se ei ole dramaattinen valaistuminen vaan ihan tavallinen, hieman häiritsevä olo: jokin sisällä haluaa tulla kuulluksi, vaikkei välttämättä tiedä mitä se on.

Kun sisäinen lapseni – se aito, leikkisä ja haavoittuva osa minua – antoi merkkejä itsestään, se sai minut itkemään sisäisesti, ihan syytä tietämättä. Tunsin vain, että ahdistus painaa eikä enää halua jatkaa samaa rataa. Minä turruttelin tuota oloa pitkään työllä ja välttelyllä – uskon, että moni meistä tunnistaa saman.

Sielunhuuto ei ole pelkästään hätähuuto – se on myös sisäisen lapsen, unelmien ja tukahdutettujen tavoitteiden heräämistä. Se on se osa meistä, joka on aina tiennyt mitä haluaa, mutta on oppinut olemaan hiljaa.

Sielunhuuto on merkki siitä, että jokin sinussa haluaa kasvaa – ja odottaa lupaa tehdä niin.

Kun haluamme enemmän – varjo herää

Jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin haluamme irrottautua selviytymismoodista. Haluamme kulkea kohti omia tavoitteitamme – kohti sitä elämää, jota oikeasti haluamme elää.

Mutta juuri silloin jokin yllättävä tapahtuu. Energiaa on, tahto on – ja silti eteneminen tuntuu vaikealta. Lykkäämme, sabotoimme tai jäädymme paikalleen.

Tämä ei ole sattumaa. Omien tavoitteiden toteuttaminen ei ole aina helppoa, jos emme myös työstä varjoamme. Varjo nousee usein juuri silloin kun yritämme mennä eteenpäin – koska se haluaa suojella meitä pettymykseltä, epäonnistumiselta ja haavoittumiselta.

Kaikki eivät myöskään tiedä mitä haluavat – varsinkaan jos on elänyt pitkään selviytymismoodissa. Omat tarpeet ja haaveet ovat voineet hautautua niin syvälle, että niitä on vaikea edes tunnistaa.

Mutta varjo antaa tästä vihjeitä. Yksi vahvimmista on kateus – se epämukava tunne, joka nousee kun näemme jonkun tekevän juuri sitä mitä itse salaa kaipaamme. Se voi olla taiteilija, yrittäjä, matkailija tai joku, joka vain näyttää elävän omaa elämäänsä.

Kateus ei ole merkki huonoudesta – se on varjon viesti siitä mitä itse kaipaat, mutta et ole antanut itsellesi lupaa haluta.

Juuri siksi kateus on arvokas tilaisuus syvällisempään reflektointiin. Sen sijaan että tuomitsisit tunteen, voit kysyä: Mitä tässä ihmisessä ihailen? Mitä se kertoo omista tukahdutetuista haaveistani? Mitä minä oikeasti kaipaan?

Myös ihailu toimii samalla tavalla. Kun jokin toisessa ihmisessä saa sinut hehkumaan – jokin kyky, rohkeus, tapa elää tai luovuus – se on usein peili omiin piilotettuihin taipumuksiin ja unelmiin. Voit kysyä itseltäsi: Mitä tässä ihmisessä ihailen? Voisiko se olla jotain mitä minäkin kaipaan – tai minullakin jo on?

Kateus ja ihailu ovat saman kolikon kaksi puolta – molemmat kertovat jotain siitä mitä sinussa kaipaa tilaa tulla näkyväksi.

Sisäisen lapsen elvyttäminen ja varjotyö kulkevat rinnakkain. Kun sisäinen lapsi herää – haaveet, luovuus ja aito into palaavat. Samaan aikaan varjo nousee suojelemaan. Molempia tarvitaan – toinen näyttää mihin ollaan menossa, toinen paljastaa mikä estää.

Varjo ei nouse siksi että olisit heikko. Se nousee siksi että yrität kasvaa ja mennä vanhojen rajotteiden ulkopuolelle.

Käytännön työkalut – mistä aloittaa?

Tärkein alku on huomion kiinnittäminen triggereihin ja impulsseihin – niihin hetkiin, kun reagoit voimakkaasti, lykkäät tai sabotoit. Ne ovat varjon viestejä. Silloin reflektointi on paikallaan.

Kysy itseltäsi: Mistä tämä reaktio tulee? Mikä uskomus on sen taustalla? Onko se totta – vai vanha opittu kaava?

Uskomusten kyseenalaistaminen on hyvä alku varjotyölle. Ei pakolla vaan uteliaisuudella – kuin tutkija, joka haluaa ymmärtää, ei tuomita.

Jotta tämä ylipäätään onnistuu, tarvitaan rauhaa. Hermoston rauhoittaminen on pohja kaikelle – meditaatio, jooga, luonnossa liikkuminen tai mikä tahansa kehollinen harjoitus auttaa tässä.

Sisäinen dialogi – eli vuoropuhelu oman varjon ja sisäisen lapsen kanssa – on toinen tärkeä työkalu. Se voi tapahtua kirjoittamalla, ääneen puhumalla tai mielikuvatyöskentelyn kautta.

Ja kaiken tämän alla tarvitaan yksi asia ylitse muiden: myötätuntoinen hoiva itseä kohtaan. Ei itsekuri, ei pakottaminen. Vain lempeys – sitä samaa mitä antaisit rakkaalle ystävälle.

Myötätunto ei ole heikkoutta. Se on se voima, joka pitää sinut kasvun polulla silloinkin kun se on vaikea.

Mitä varjo oikeastaan on?

Varjo on ne puolet meissä, jotka ovat tiedostamattomia – tukahdutetut ja kielletyt osat itsestämme. Ne eivät aina tarkoita kielteisiä asioita, vaan määräytyvät myös opituista asenteista, uskomuksista ja peloista.

Koska nämä puolet ovat tiedostamattomia, emme näe niitä suoraan itsessämme – sen sijaan heijastelemme ne helposti muihin ihmisiin. Se mikä ärsyttää tai vihastuttaa toisessa, kertoo usein jotain omasta varjostamme.

Varjo pitää sisällään myös tukahdutetun potentiaalimme – sen mitä emme ole vielä tunnistaneet itsessämme tai mikä on jostain syystä tukahdutettu uskomusten, asenteiden tai pelkojen seurauksena.

Varjoa ei tulisi nähdä vihollisena – se on olennainen osa henkilökohtaista kasvua. Kun opimme tunnistamaan sen, löydämme sieltä myös tukahdutetun potentiaalimme ja luovuutemme.

Kun varjosuojelija nostaa päätään

Muutos ei ole helppoa, sillä varjopersoonallisuus nostaa usein päätään heti kun se kokee olonsa uhatuksi. Se arvostelee salaa, laittaa kapuloita rattaisiin ja piirtää kauhukuvia menneistä muistoista, jotta pysyisimme vanhassa mallissamme.

Uskomme herkästi näitä sepityksiä totuutena ja liu'umme varjopersoonallisuuden valtaan. Varjopersoonamme usein syyttelee muita ja olosuhteita, joka vahvistaa epätoivoa ja jättää meidät uhriksi elämässämme.

Kun lähdemme tutkimaan sisäistä maailmaamme, voimme alkaa kartoittaa todellisia ongelmiamme. Kun ymmärtää, että mielen sisältö koostuu erilaisista rooleista – yksi haluaa jäädä turvaan, toinen haluaa kasvaa, kolmas tuomitsee – ongelmien selvittely helpottuu huomattavasti.

Sen sijaan, että uskoisimme kaikkea mitä ajatuksemme tuovat, voimme lähteä havainnoimaan niiden todellisuutta – kuin katsoisi sisäistä keskustelua ulkopuolelta, ystävällisen kiinnostuneena.

Sisäinen vuoropuhelu vapauttaa

Kun tunnistamme, että varjosuojelija on vain yksi osa mieltämme, voimme lakata samaistumasta siihen. Voimme rakentaa sisäistä vuoropuhelua kysymällä: miksi tämä varjopuolustaja tekee niin – mitä se yrittää suojella?

Yllättäen se tuo usein suoria vastauksia, joihin voimme vastata aikuisen roolissa: "En tarvitse enää suojeluasi, olen jo aikuinen. Riskit kuuluvat elämään, ja ne ovat sen arvoisia."

Sisäinen lapsi ja sovinto itsensä kanssa

Vasta kun suojelija on vapauttanut tilaa, sisäisen lapsen ääni alkaa kuulua ja paljastaa salaiset toiveet ja kutsumuksen. Samalla joutuu tunnustamaan oman varjopuolensa, joka on osa meitä kaikkia. Silloin vasta otetaan vastuuta omasta elämästä.

Myötätunnon ja rakkauden merkitys avaa yhteyden aitoon itseen. Sovinto itsensä kanssa on olennaista, jottei vaivu uhriutumiseen tai itsesyytökseen. Opimme ottamaan vastuun itsestämme myötätuntoisella otteella ja olemaan armollisempia myös muille.

Rakkaus ja myötätunto integroivat eri puolet itsestämme – ne auttavat vapautumaan huonommuuden ja syyllisyyden tunteesta. Sitä tarvitaan, jotta voimme eheyttää sisäistä lastamme – sitä haavoittuvaa osaa, joka on odottanut lupaa tulla näkyväksi.

Kun sisäinen lapsi saa luvan puhua – alkaa myös se elämä, jota olet kaivannut.

Tunnistatko itsessäsi varjon tai sisäisen lapsen äänen? Liittymällä Pohjotar-postituslistalle saat heti ilmaiseksi: 'Pysähdy ja kuuntele – 5 harjoitusta sisäisen äänen löytämiseen.' → [Liity ja lataa ilmainen opas]