Sisäinen kriisi käännekohtana – näin löysin tieni arkkityyppeihin

Kiinnostuin meditaatiosta, henkisyydestä ja unista jo yläasteikäisenä. Se toi sisäistä turvallisuuden tunnetta ja selkeytti ajatuksia silloinkin, kun ympärillä oli kaaosta ja turvattomuutta. Tuo yhteys omaan sisäiseen maailmaan on kulkenut mukanani siitä asti ennemmän ja vähemmän eri elämäntilanteista riippuen.

Kuitenkin tavallisenan duunarin lapsena opin, että työtä on tehtävä elantonsa pitimiksi. Keskityin normaaliin työelämään heti koulujen jälkeen ja henkisyys jäi taka alalle, enkä pahemmin miettinyt sisäisiä asioita. Kuitenkin jo aika pian, noin 25-vuotiaana havahduin "sielun huutoon": kuka minä todella olen, mitä oikeasti haluan? Tajusin, että kaipasin jotain syvällisempää. Siitä alkoi henkisyyden ja itsetuntemuksen matka, joka on ottanut useamman mutkan ja käännöksen.

Kun pelkkä henkisyys ei riittänyt

Meditaatio on ollut yksi elämäni suurimmista tasapainottajista – se on pysynyt mukanani aina, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta henkiset näkemykseni ovat muuttuneet paljon matkan varrella. Alkutaipaleen "new age" -henkisyys ei kantanut minulla pitkälle. Huomasin pakenevani todellisuutta ja peittäväni kipukohtiani "valon alle".

Lopulta ajauduin henkiseen uupumukseen ja inflaatioon aloin kyseenalaistaa monia asioita, joihin olin aiemmin uskonut. Kaikki alkoi tuntua pinnalliselta, jopa naivistiselta – korkealentoiselta henkiseltä suorittamiselta, jossa en oikeasti kohdannut kasvukohtiani tai kipujani. Tietyissä asioissa eteenpäin meno ja tai itsensä toteuttaminen tuntui mahdottomalta. Niin sanotusti idealistiset toiveet ja manifestoinnit eivät toteudu, jos tiellä on kiviröykkiö, jota et suostu lokaamaan. Eli tämä tarkoittaa omien kipupisteiden kohtaamista ja itsensä työstämistä.

Tein hiljalleen näkökulman muutoksen ja lähdin tutkimaan enemmän neuropsykologiaan, kehollisia menetelmiä ja jungilaista psykologiaa, joka auttoi kohtaamaan sisäisiä pelkojani, jotka ovat olleet blokkina itseni toteuttamisen tiellä. Oivalsin myös, että muutokset elämässä ei tarvitse olla mullistavia, vaan pienetkin muutokset voivat tuoda merkityksellisyyttä elämään. Ne vievät usein paljon pidemmälle, kuin epärealistiset tavoitteet mihin et ole vielä valmis. Lopulta se mitä etsin, oli inhimillisyys, oman varjon kohtaaminen myötätunnolla, sekä omaan prosessiin luottaminen askel askeleelta.

"Se, mitä lopulta etsin, oli inhimillisyys."

Pohjotar – sisäinen tukipilari

Muinaisesta maailmankuvasta, arkkityypeistä ja jungilaisuudesta inspiroituneena löysin

tavan ymmärtää omaa psyykeäni syvemmin. Jungilainen ajattelu – erityisesti arkkityypit,

varjo ja sisäinen lapsi – on ollut minulle avain sekä itseymmärrykseen että omien

kompastuskivien työstämiseen.

Etenkin arkkityyppien tutkiminen on ollut mieltä avartava kokemus. Olen havainnut, kuinka

tietyt arkkityyppiset teemat ovat vaihtuneet elämän eri vaiheissa – kuin sisäiset vuodenajat,

joilla on oma logiikkansa. Olin kulkenut niiden kanssa koko ajan, mutta en ollut vain ollut sitä oivaltanut.

Pohjotar kuvaa minulle sisäistä naiseutta, tukipilaria, turvaa ja luovuutta – sen voi näkökulmasta riippuen tulkita

suurena Äitinä, Jumalattarena tai Kuningattarena. Se on kulkenut mielimaisemassani jo

useamman vuoden ja toimii inspiraationa ja tukenani tällä matkalla.

Keho, luovuus ja sanattomat kerrokset

Ekspressiivinen taideterapia, kehollinen ilmaisu ja luovuus ovat täydentäneet tätä matkaa kokemuksen ja kurssien kautta, ja arkkityypit ovat nivoutuneet niihin mukaan kuin nenä päähän.

Ne ovat avanneet yhteyden sinne, minne sanat eivät aina yllä – kehon viisauteen,

tiedostamattomaan ja siihen luovaan voimaan joka meissä jokaisessa asuu.

Luovuus ei ole minulle vain työkalu – se on tapa olla olemassa. Tapa tutkia, ilmaista ja

löytää se mikä on aina ollut olemassa, mutta odottanut lupaa tulla näkyväksi.

Miksi jaan tämän?

Tarkoitukseni on jakaa oma kokemukseni arkkityyppien kanssa niille, joita kiinnostaa

voimaantuminen, luovuus ja sisäinen tasapaino – sellainen, jossa olemme kytköksissä

myös muihin.

Lähestymistapani on inhimillinen. En puhu ylhäältä alas päin, enkä lupaa täydellisyyttä.

Olen oman polkuni kulkija, joka jakaa sen, minkä on itse kokenut hyödylliseksi. Tämä

matka on jatkuva – ja kutsun sinut mukaan omallesi.

"Jos tämä tarina resonoi sinussa – olet oikeassa paikassa. "