Sisäinen puhe – onko se aina totta?

Se ääni sisälläsi joka kommentoi kaikkea – oletko koskaan pysähtynyt kuuntelemaan mitä sen takana on?

Meillä kaikilla on sisäinen ääni

Se kommentoi aamupalasi, työkaveriasi, omaa suoritustasi kokouksessa ja sitä miten näyt peilikuvassa. Se on läsnä jatkuvasti – usein niin tuttu, ettemme edes huomaa sen läsnäoloa.

Mutta tämä sisäinen ääni ei aina kerro totta. Se kertoo meille tarinan – tarinan joka on rakentunut vuosien varrella elämän kokemusten, menneiden pettymysten, muiden odotusten ja lapsuuden opittujen mallien pohjalle.

Ajatuksemme ovat usein vain meille totta – ne eivät tarkoita että asiat ovat niin kuin ajattelemme.

Mistä sisäinen puheemme rakentuu?

Sisäinen äänesi ei synny tyhjiössä. Se on kokoelma kaikesta siitä mitä olet kokenut, kuullut ja oppinut .

Vanhempien sanat ja odotukset. Opettajan kommentti joka jäi mieleen vuosikymmeniksi. Pettymys joka opetti olemaan varovainen. Läheisen reaktio joka sai sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi. Ne rakentuvat myös opituista asenteista ja tukahdetuista puolistamme, joita koitamme peittää muilta, mutta ovat silti osa meitä.

Näistä kokemuksista rakentuu sisäinen maailmankuvamme – se linssi jonka läpi näemme itsemme, muut ja elämän. Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin me olemme.

Menneet kokemukset, muiden odotukset, vaatimukset ja laiminlyönnit vaikuttavat vahvasti siihen miten sisäinen äänesi puhuu sinulle – ja mitä se uskoo sinusta.

Sisäinen kriitikko – suojelija vai sabotoija?

Itselläni sisäinen kriitikko astuu esiin usein. Toisinaan tietoista työskentelyä ja omien ajatusten kyseenalaistamista saa tehdä aika ajoin.

Sisäinen kriitikko ei ole vihollinen – vaikka siltä usein tuntuu. Se on osa meistä joka haluaa suojella meitä pettymyksiltä. Se on oppinut odottamaan pahinta, jottei haavoittuminen yllättäisi.

Mutta samalla se estää meitä elämästä vapaammin ja aidommin. Emme uskalla ottaa riskejä, heittäytyä uuteen tai antaa mahdollisuutta ihmissuhteille. Kirjo on suuri.

Sisäinen kriitikko haluaa suojella meitä pettymyksiltä – mutta samalla se estää meitä elämästä.

Miten alkaa tunnistamaan sisäistä puhetta?

Ensimmäinen askel on yksinkertainen mutta ei helppo: pysähtyminen ja kuunteleminen. Ei reagoiminen – vain havainnointi.

Tarkkaile: Huomaa kun sisäinen ääni alkaa puhua. Älä arvioi – vain huomaa.

Kysy: Onko tämä totta? Mikä on tunne tai muisto on ajautuksen taustalla? Onko se syyllisyys, kateus, arvottomuuden tunne, häpeä, pelko vai viha? Vai onko tämä vanha opittu uskomus tai muisto.

Etsi lähde: Mistä tämä ajatus on peräisin? Keneltä tai mistä opit sen, mikä kokemus sai sen aikaan?

Myötätunto: Kohtaa se osa sinusta lempeydellä, ei tuomitsemisella. Tunnista tämä haavoittunut puoli itsessäsi täysin. Rohkaise ajatuksissasi tätä puolta itsestäsi. Yksi tehokas tapa osoittaa hoivaa itselle on kinesteettinen menetelmä, kuten itseäsi silittäminen.

Mindshift – näkökulman muuttaminen

Lempeä, myötätuntoinen ja armollinen asenne itseä kohtaan on ollut minulle paras työkalu etenemisessä. Yhdistettynä tietoiseen mindshiftiin – eli ajattelunäkökulman tietoiseen muuttamiseen rohkaisevammaksi ja positiivisemmaksi.

Mindshift ei tarkoita positiivista ajattelua pakolla tai oman kivun kieltämistä. Se tarkoittaa että opit kysymään: onko olemassa toinen tapa katsoa tätä tilannetta?

Esimerkiksi:

Vanha ajatus: 'Epäonnistuin – olen huono'

Mindshift: 'Epäonnistuin – opin jotain uutta'

Se ei tapahdu hetkessä. Se on harjoitus – ja harjoitus vaatii toistoa ja ennen kaikkea itselle annettua lupaa olla inhimillinen. Päivittäiset myönteiset affirmaatiot, eli voimalauseet auttavat myös näkökulmamuutoksessa. Toistot lisäävät niiden voimaa.

Oma kokemus

Olen itse huomannut että sisäinen puheeni on muuttunut vuosien työskentelyn myötä. Ei niin että kriitikko olisi kadonnut – vaan niin että opin tunnistamaan sen äänenä eikä totuutena. Aina kun ne nostavat päätään, koitan muistaa tietoisesti kyseenalaistaa sen ehdottomia näkökantoja. Toisinaan se hiljenee ja toisinaan se on edelleen läsnä. Mutta sen vallan alla ei tarvitse elää.

Sisäinen äänesi ei ole totuus. Se on tapa. Ja tapoja voi muuttaa.